perjantai 11. heinäkuuta 2014

"Today was a pretty day, Autumn comes with these slight surprises where your life might twist and turn"

Lupasin tulla briiffaamaan teitä tästä kotiutumisesta, joten tässä tulee;

Nyt on siis puoltoista viikkoa siitä, kun kone laskeutui Helsinki-Vantaalle. Mun elämä täällä tuntuu ihan erilaiselta mitä olin kuvitellut. Odotin kauheeta käänteistä kulttuurishokkia ja ikävöintiä jenkkeihin, mutta mun kotiinpaluu on ollut yllättävän normaalia. Jotkut asiat on muuttunut ja tulee muuttumaan, mutta loppujen lopuks kaikki on just aika normaalia.




Kun tulin kotiin, kaikki huonekalut tuntui todella matalilta ja meinasin kompuroida portaissa kun ne askelmatkin oli jotenkin tosi lyhyet. Tuntui että olisin jonkun metrin pidempi, kaikki vaan on jenkeissä paljon isompaa. 
  Toinen asia mikä häiritsi, oli se kun menin kauppaan ja ihmiset vaan tunkee jos niiden pitää ohittaa jossain väkijoukossa. Mä ihan tosissani ärsyynnyin tosta moneen otteeseen ja oon yrittänytkin totutella nyt siihen että "näin Suomessa" enkä ottaa sitä henkilökohtaisesti. Olin niin tottunut Jenkeissä siihen että piti aina hokea tota "excuse me" :tä.
   Ajoittain suusta lipsahti myös randomeja enkunkielisiä sanoja, mutta oon aika hyvin ton saanut kitkettyä pois, koska mua vaan ärsyttää Finglish aivan suunnattomasti ;0


Näitä asioita lukuunottamatta ei mitään käänteistä "kulttuurishokkia" ole tullut. En tiedä iskeekö se sitten myöhemmin, who knows...

Oon nähnyt suurimpaa osaa parhaista kavereista, ja tosi monen kanssa ensinäkeminen oli kuin ei olis mitään vuotta ollutkaan välissä. Jutut jatkuu aikalailla entiseen tapaan useimpien kanssa.

Varautukaa kotiin palaavat vaihtarit siihen, että harvaa jaksaa kiinnostaa teidän vaihtovuosi oikeestaan yhtään. Vanhemmilta nyt niitä kysymyksiä tulee välillä liikakin, mutta kavereille on aika turha esim. selittää teidän elämästä muualla, puhumattakaan niistä muista kavereista joita vuoden aikana saitte. Vähän sama kun kerroitte vaihtomaassa jollekin ekaa kertaa olevanne vaihtari ja sit tyypit on vaa sillei "oh that's so cool", ja sit siihen se jääkin.
   Ei sitä kannata sen enempää stressata, se vaan on niin että kaikilla muilla on jatkunut elämä Suomessa ihan normaalisti ja niillä on itselläkin tapahtunut kaikkea uutta vuoden aikana.

On niin outoa ajatella että olin oikeesti missään. On nää kaikki muistot ja valokuvat viime vuodelta ja se on vaan tosi vaikea uskoa että olin niinkin kauan poissa. Parhaimpiin kavereihin oon pitänyt yhteyttä lähes päivittäin, hostperheen kanssa vaihdettiin vaan muutama viesti kun olin päässyt perille.


Liiankin pian alkaa koulu, ja tässä on niin paljon kaikkea mitä haluisin tehdä. Oon nyt nähnyt kavereita aika paljon, olin Ruisrockissa parin päivän päästä kotiintulosta (vinkki: vaihdosta palatessa kannattaa pitää itsensä kiireisenä, se on auttanut mulla ainakin sopeutumisessa) ja nyt sitten muutaman viikon päästä menen kattomaan Heleniä Saksaan. Sitten alkaakin jo koulu! :S


Mun blogin tie taitaa nyt päättyä tähän. Vieläkin voi laitella kysymyksiä sähköpostiin (vastailen mielelläni!) niin kuin muutama onkin tehnyt, mutta postauksia en ole enää kirjoittelemassa. 
( tanjainwisconsin@gmail.com )

Hyvää loppukesää kaikille ja kiitoksia lukijoille!! Uusille vaihtareille Onnea matkaan! :)




lauantai 5. heinäkuuta 2014

Keskiviikko 2.7.2014

Kirjoitin tän kaiken koneessa, muutama päivä sitten.

Tässä ollaan nyt lennolla kohti Suomea ja ehkä kolme tuntia ollaan lennetty. Koko viikko on ollut ihan älyttömän sekava, ja tuntuu että hostien hyvästelystä on ikuisuus.


Muille vaihtareille sanoin heipat eilen ja erityisesti Isabelan hyvästely oli kyllä ihan hirveetä. Halattiin varmaan kuusi kertaa ennen ku piti lopulta lähteä. Sain Isabelalta sen Brasilia paidan ja sen pelkkä näkeminen saa mut vollottamaan.. :'((


  Bjarni, Elena, Giorgia, Emilie ja Teresa tuli saattamaan mut bussille ennen kuin lähin muiden suomivaihtareiden kanssa bussilla kohti chicagon lentokenttää. 

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Odottelua

( tässä on nyt postaus jonka kirjotin kun olin vielä matkalla, mutta netti tökki enkä saanut sitä julkaistua)

Nyt on yli kymmenen tuntia siitä kun sanottiin heipat hostperheille..
     Kaiken lisäksi salama päätti iskeä jonneki lähettyville joten koko hotellista meni sähköt. Meidän oli aluksi tarkotus mennä siis hotellin vesipuistoon mutta sehän ei sitten onnistunutkaan.

Siellä me sitten istuttiin kynttilän valossa monta tuntia kunnes sähköt palasi. Sen jälkeen syötiin ja oli jotain kuivaa orientaatioluennointia, joka olis mun mielestä voinut skipata kokonaan.

Siitä lähtien ollaan vaan odotettu, odotettu ja odotettu. Hosteille sanottiin moikat kuudelta illalla ja nyt kello on kymmenen aamupäivällä. Neljän aikoihin iltapäivällä lähtee lento ja sitten oon jenkkien aikaa perillä Suomessa joskus aamukuudelta.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Lähtövalmius(ko)?

Huomenna olis sitten lähtö hostperheestä kohti lähtöorientaatiopaikkaa. Meidän orientaatio on samassa paikassa missä meidän Prom järjestettiin, eli hotelli jossa on vesipuisto! Jee! ;)


Täytyy sanoa että nyt on tosi yllättävät fiilikset. Ei nimittäin ole yhtään haikee fiilis, koska musta ei todellakaan tunnu että oon lähdössä yhtään minnekään. Tää on paljon epärealistisempaa kuin tänne tulo.


Kesäloman kolme viikkoa on mennyt älyttömän nopeesti. Kaikenlaista oon ehtinyt tehdä, ja toisaalta taas tuntuu että oon vaan ottanut rennosti. Noh, perus kesäloma ☀️




Kävin vihdoin mun ekassa baseball pelissä aluevalvojan ja hostäidin kanssa. Täytyy sanoa että jenkkifutis ei oikein iske mutta tota oli mielenkiintoisempaa seurata.

Oli myös parit kavereiden läksijäiset, käytiin Madisonissa, ja tossa viime keskiviikkona menin vielä vikaan kertaan shoppailemaan suomalaisen vaihtarin Annan kanssa! 👍🇺🇸

Laukut sain eilen pakattua valmiiksi ja viimeisimmätkin laatikot huoneesta on siivottu. Pakkaamisen aloitin kaksi viikkoa sitten, ja se oli ihan järkevää kun sitä ei tarvi nyt sitten viimeisenä iltana panikoida. Sain kaikki kamat mahdutettua yhteen matkalaukkuun (+käsimatkatavarat) mistä oon kyllä tosi ihmeissäni, vaikka tuli kunnon pino vaatteita annettua kavereille ja kierrätykseen.


Valitettavasti ette nyt siis saa mitään lähtöfiilis postausta kun ei tässä sen kummoisemmat fiilikset ole. Tää on ihan outoa kun tuntuu että huomenna olis vaan joku normipäivä. Varmaan sitten Suomesta kirjoittelen fiiliksiä kun todellisuus on vihdoin iskenyt.


Muuta en voi sanoa kun että tää vuosi on ollut toisaalta niin erilainen mitä kuvittelin, mutta toisaalta just sitä mitä kuvittelin. Oon oppinut niin paljon enemmän kaikesta mahdollisesta; maailmasta, elämästä, ihmisistä, itestäni.. Kaikesta.
Kannattiko siis lähteä? Ehdottomasti.

Seuraavan kerran Suomesta! ( Tai lentokentältä.. Saa nähdä) ✈️

perjantai 20. kesäkuuta 2014

"Hope when the moment comes you'll say; I did it all"

Joka kerta kun katse osuu kalenteriin, ajattelen että mitä ihmettä onks tää joku vitsi... Kaksi kuukautta sitten olin tosi innoissani että jes kohta lähdetään kotiin, mutta viimeisen kuukauden ajan päivät on mennyt niin nopeesti ettei voi uskoakaan.


 Ei vaan voi älytä että vuosi jota on kolmosluokkalaisesta asti odottanut, voi tällä tavalla vaan hujahtaa ohitse. Vaikka eihän se puolessa välissä vuotta miltään hujahtamiselta todellakaan tuntunut. Toisin kuin nyt.


Tosi monelle kaverille sanottu hyvästit mutta vaikeimmat vielä jäljellä. Paljon oon saanut lukea ihania kirjeitä eri ihmisiltä täällä ja itse myös niitä kirjoitellut.

Kesäkuu on mulle ollut tähän mennessä ihan huippu. Graduation ja Senior Party on ollut mun koko vuoden ehdottomia kohokohtia, ja nyt kaiken päälle vielä keskiviikkona päästiin nauttimaan OneRepublicin ja the scriptin keikasta Chicagossa. Siinä mun top3 lista tälle vaihtarivuodelle.